Yrtti-iiso kasvaa villinä mm. Meksikossa sekä monissa osissa Aasiaa. Etenkin Pohjois-Amerikan intiaanit ovat hyödyntäneet sitä rohdoskasvina. Euroopassa yrtti-iiso on varsin uusi tulokas. Sen rohdosominaisuuksia vasta tutkitaan, mutta yrtin gastronomiset ansiot hurmaavat helposti jo ensi kokeilulla.
Anisiiso tunnetaan mm. yhtenä absintin ainesosista. Sillä on loistavaa potentiaa toimia myös luonnon omana makeuttajana stevian ja lakritsijuuren rinnalla.
Yrtti-iison kasvutapa on rehevän lehtevä, ja sen violetit kukat kehittyvät latvoihin. Se kuuluu huulikukkaisten heimoon, johon kuuluu monia aromaaattisia, tuttuja yrttejä ja maustekasveja. Näillä kaikilla sinertäväkukkaisilla lajeilla on tulehdusta poistavaa vaikutusta(Y). Yrtti-iison läheinen sukulainen koreanminttu (A. rugosa) on yrtti-iisoa miedomman makuinen. Yrtti-iison tähkämäiset kukinnot houkuttelevat mettä kerääviä hyönteisiä. Suomessa yrtti-iisoa on alettu viljellä maustekasvina 80-luvun alussa(H). Satoa korjataan kaksi kertaa kesässä. Kukat ja lehdet erotellaan varsista ja kuivataan. Yrtti-iiso säilyttää arominsa kuivatuksessa hyvin(F).