Kanerva

Calluna vulgaris

 

Tieteellinen nimi johtuu kreikan kielen sanasta kallynein, joka merkitsee lakaisemista tai puhdistamista. Kanervanvarpujen käyttö luutina on ollut siis tunnettua jo ammoisina aikoina(A). Sukunsa ainoa laji on saanut lajinimekseen vulgaris, joka tarkoittaa yleistä. Kanermaksi, kanarvaksi tai kanelaksi on kanervaa kutsuttu eri puolilla maatamme.

 

Kanervan kaunis syyskukinta ilahduttaa kulkijaa karuilla kallioilla ja mäntymetsissä sekä rämeillä pohjoisinta Lappia myöten(E). Kanerva on ekologisesti laaja-alainen kasvupaikkojensa suhteen(U). Rannikolla menestymistä rajoittaa kanervan huono paahteen ja pakkasen sietokyky.

Hyvänä mesikasvina se ilahduttaa syyskesällä mehiläisten kasvattajaa. Kanervasta saatu hunaja on tummaa ja hieman kirpeää. Kanervasta keitetty tee on miedosti hunajaisen makuista ja rauhoittavaa.  Se kelpaa myös karjan rehuksi, harjan tai luudan ainekseksi, vuoteen pehmikkeeksi ja värjäykseen(L). Elias Lönnrot kirjoittaa (Suomen kasvisto 1860): “-Salaojain täytteeksi peltoihin ja niittuihin on kanerva hyvin sovelias.”(L) Myös polttoaineena ja rakennustarpeena se on tunnettu puuttomilla nummilla(A).

Ruokakäyttö

  • Tiukkoina aikoina kuivat kukat leivän jatkeeksi

 

Sisältää

  • Parkkiaineita jotka suojaavat vioittuneita kudoksia(B)
  • Haihtuvia öljyjä(B)
  • Piitä(B)
  • Rutiini-flavonoidi lisää hiussuonten kestävyyttä(B)
  • Saponiineja, arbutiinia, hartseja ja kvertseeniä(M)
  • Karoteenia, piihappoa(M)

Rohdoskäyttö

  • Nukahtamisvaikeuksiin rauhoittava, hieman huumaava(U) kukkatee
  • Vatsatulehduksiin(B), parkkiaineet edistävät ripulin paranemista(Q)
  • Verta puhdistava rohto(O,Q)
  • Mustelmiin(B)
  • Rakko- ja munuaisvaivat, reuma ja kihti(O); mainitaan ehkäisevän munuaiskiviä(U)
  • Antiseptinen, supistaa limakalvoja ja lisää virtsaamistarvetta(O)
  • Lieviin bakteeriperäisiin virtsatietulehduksiin(Q)

Ulkoisesti

  • Antiseptisyytensä vuoksi sopii pienten haavojen puhdistukseen(Q)