Kanervan kaunis syyskukinta ilahduttaa kulkijaa karuilla kallioilla ja mäntymetsissä sekä rämeillä pohjoisinta Lappia myöten(E). Kanerva on ekologisesti laaja-alainen kasvupaikkojensa suhteen(U). Rannikolla menestymistä rajoittaa kanervan huono paahteen ja pakkasen sietokyky.
Hyvänä mesikasvina se ilahduttaa syyskesällä mehiläisten kasvattajaa. Kanervasta saatu hunaja on tummaa ja hieman kirpeää. Kanervasta keitetty tee on miedosti hunajaisen makuista ja rauhoittavaa. Se kelpaa myös karjan rehuksi, harjan tai luudan ainekseksi, vuoteen pehmikkeeksi ja värjäykseen(L). Elias Lönnrot kirjoittaa (Suomen kasvisto 1860): “-Salaojain täytteeksi peltoihin ja niittuihin on kanerva hyvin sovelias.”(L) Myös polttoaineena ja rakennustarpeena se on tunnettu puuttomilla nummilla(A).