Kesän kuningattareksi ja sinisilmäksi(F) kutsuttu yrtti on haarmaanvihreä puolipensas, jonka latvaan kehittyy syvänsiniset kukintotähkät loppukesällä.
Laventelin tuoksu on voimakas ja miellyttävän aromaattinen. Mausteena käytetään yleensä joko leveälehtilaventelia tai kapealehtilaventelia eli tähkälaventelia(T). Niiden lehdet ovat väkevän makuisia. Yrttiöljyä käytetään paljon myös lääkinnällisiin tarkoituksiin. Laventeliöljyllä on rauhoittava ja ahdistusta lievittävä vaikutus, ja se laukaisee lihasjännitystä(X). Tästä on saatu tieteellisesti vahvistettuja tuloksia. On myös havaittu, että osa vaikutuksista voi välittyä suoraan nenän limakalvoilta aivoihin(T). Laventeliöljystä on saatu eristettyä yli 20 tehoainetta, joilla on todennettavaa vaikutusta ihmisen terveydelle(T).
Laventelia viljellään runsaasti hajuvesi- ja kosmetiikkateollisuuden tarpeisiin. Kaupallisesti se on yksi tärkeimmistä rohdoskasveista(M). Viljelyssä on lukuisia, eri korkeusasteilla viihtyviä lajeja ja lajikkeita. Provencen maakunta on perinteisintä laventelien viljelyaluetta(F), ja siellä laventeli kasvaa kookkaaksi pensaaksi. Laventeli on kalkinsuosija, joka vaatii aurinkoisen, vettä läpäisevän kasvualustan. Suomessa sen talvehtiminen avomaalla on epävarmaa, mutta saattaa kasvihuoneissa onnistua(F). Ilmastossamme parhaiten menestyy kapealehtilaventeli(X), vaikkakaan meillä se ei kehity yhtä tuoksuvaksi kuin kotiseudullaan(Z).
Rohdokseksi kerätään kukkia ja kukkaversojen latvoja. Yrttiä kerätään mieluiten aurinkoisella säällä, jolloin öljypitoisuus on suurimmillaan(K). Tuoksu säilyy kuivatuissa versoissa hyvin(K). Viime aikoina laventeli on yleistynyt koristekäytössä etenkin terassien kesäkukkana.
