Epilobium parviflorum
Nukkahorsma viihtyy kosteilla kalkkipitoisilla paikoilla, ja on harvinainen Suomessa. Sen alkuperäisyydestä maassamme ei olla täysin varmoja(N).
Nukkahorsman käyttö on päässyt unohtumaan, mutta siitä löytyy vanhaa kirjallista aineistoa vuodelta 1880 Saksasta(Ä). Nukkahorsman tehoa perustellaan antroposofisen maailmankäsityksen pohjalta, jossa kasvi nähdään kolmijäsenisen ihmisen käänteiskuvana(Ä).
Lääkitsevästi käytettyjä horsmalajeja ovat ainakin seuraavat Suomessa esintyvät lajit(Ä):
Nukkahorsma Epilobium parviflorum
Rusohorsma E. roseum
Lehtohorsma E. montanum
Tummahorsma E. obscurum
Mäkihorsma E. collinum
Suohorsma E. palustre
(Suikealehtihorsma E. lanceolatum)
Kaikilla parantavaa voimaa omaavilla horsmalajeilla on pienet, himmeänpunaiset tai lähes valkoiset kukat(Ä). Suomessa horsmien sukuun kuuluu yllä mainittujen lajien lisäksi useita pienikukkaisia (etenkin pohjoisia) lajeja, joiden yrttikäytöstä ei ole tietoa.
Rohdoksi kerätään kasvin kukkivan verson yläosa(Ä). Jäljelle jäävä osa kehittää uuden kukkaverson parhaassa tapauksessa jopa kolmesti kesän aikana(Ä).
Annostuksena Maria Trebenin mukaan 2 – 3 kertaa vuorokaudessa kupillinen teetä; ensimmäinen aamulla tyhjään vatsaan, toinen puoli tuntia ennen iltapalaa.
Valmistus: ota kukkurallinen teelusikallinen yrttiä, kaada 2 ½ dl kiehutettua vettä päälle ja anna hautua hetken(Ä).