Pihlaja (Kotipihlaja)

Sorbus aucuparia

Kotipihlaja on tuttu pihapuu ja uhrilehtojen pyhä puu. Se kasvaa alkuperäisenä Euraasian alueella. Meillä se on yleinen metsien pensaskerroksessa. Avoimella paikalla pihlajasta kehittyy yksirunkoinen, jopa kymmenmetrinen, leveälatvainen puu. Saariston lammasluotojen karuissa olosuhteissa alaoksat häviävät parempiin suihin, ja pihlajasta muodostuu sateenvarjomainen. Pikkulintujen iloksi marjat säilyvät oksissa pitkälle talveen. Puusta on kerätty lehdekset karjalle talveksi. Sitkeää puuainesta on osattu hyödyntää työkaluissa aineksena.

Pihlajaa esiintyy koko maassa saariston luodoilta pohjoiseen asti. Pohjoista kohti yleistyy olosuhteisiin sopetunut alalaji pohjanpihlaja, joka on versoiltaan karvainen ja marjamuodoltaan pitkulainen. Kantalajin ja pohjanpihlajan välimuodot ovat tavallisia(D). Kotipihlaja risteytyy yhteisillä kasvupaikoillaan myös suomenpihlajan kanssa(E). Kotipihlajasta on jalostettu puutarhakäyttöön monenlaisia muunnoksia. Makeamarjaisia kantoja on perinteisesti kasvatettu etenkin Venäjällä(L).

Jalostamattoman pihlajan marjat ovat karvaan happamia, kuten ketutkin hyvin tietävät. Kuivakas marja on rakenteeltaan ja koostumukseltaan kuin omena pienoiskoossa(L). Omenan viljelijät poistavat pihlajat mailtaan, sillä pihjajalla ja omenalla on yhteisiä tuholaisia. Marjojen kerääjän kannattaa kulkiessaan maistella puiden satoa, sillä osa puista tuottaa maukkaampia marjoja.

Ruokakäyttö

Lehdet teeksi kerätään alkukesällä, hiostus ja/tai kuivaus. Lyhyenä kuurina!
Nuoret lehdet salaattiin
Nuoret, puhkeamattomat kevätversot juomien mausteeksi (sisältää amygdaliinia)
Oksat ja lehdet karjan rehuksi
Marjat ravinnoksi. Pakkasen puraisu miedontaa happamuutta. Karvauden vähentäminen prof. Ziegelmayerin menetelmällä: Peratut marjat liotetaan 3% suolaliuoksessa, 1 – 2 vrk:n kuluttua huuhdellaan kuumalla vedellä(L)
Teollisen sorbitolin raaka-aine(J)
Sorbus- viinin raaka-aine(J)

Sisältää

Runsaasti omenahappoa
Sokereita
C-vitamiinia hyvin säilyvässä muodossa(L), E- ja K-vitamiinia(J)
Hyytelöityviä pektiiniaineita(L)
Ravintosuoloja(L)
Parkkiaineita, mm. väkevää sorbitannihappoa, sorbiini- ja parasorbiinihappoa(L)
Runsaasti folaattia, karotenoideja ja steroleja(J)
Antioksidanttisuus on suurempi kuin mustikalla.(J)
Eteerisiä öljyjä(M)

Rohdoskäyttö

Marjat:

Lievästi ulostavia(L), ummetukseen, peräpukamiin ja ripuliin(J)
Virtsaneritystä lisääviä(L)
10-12 marjaa päivässä munuais- ja rakkokivitaudissa
Reumatismiin ja keuhkosairauksiin(L)
Makeapihlajan mehu torjuu bakteereja(J)
Keripukkia torjumaan(J)
Ruokahalua parantavia(J)
Alentavat hieman verenpainetta ja kolesterolia, parantavat rasva-aineenvaihduntaa(J)
Lisäävät hiukan sapen eritystä(J)
Estrogeenivaikutusta(J,Q)

Huomioitavaa

Pihlajan lehtitee sopii käytettäväksi kuuriluontoisesti, ei jatkuvaan käyttöön.