Poimulehdet

Alchemilla ssp.

Karvaiset, ainutlaatuisen kauniit lehdet ovat kiehtoneet mielikuvitusta aina. Lehdet erittävät kärjistään karvaan makuista nestettä, joka kertyy kuppimaisen lehden keskelle pisaraksi.

Kun muinoin alkemistit etsivät viidettä elementtiä, quinta essentiaa, oli poimulehden kasteneste kiivaan tutkimuksen kohteena(U). Elementin etsintään kiteytyivät yli tuhannen vuoden toiveet ikuisesta nuoruudesta, terveydestä ja rikkaudesta. Muistona varhaisten kemistien ponnisteluista on koko suvun tieteelliseksi nimeksi jäänyt Alchemilla.

Germaanisessa kulttuurissa kasvi oli rakkauden ja hedelmällisyyden jumalalle omistettu. Kristillisessä perinteessä sitä on kutsuttu Neitsyt Marian viitaksi tai marianheinäksi(X).

Linnen mukaan ruotsalaisilla aatelisneidoilla oli tapana käyttää kastepisaroita peseytymiseen säilyttääkseen nuoruuden ja pehmeän ihon(A).

Omassa kansanlääkinnässämme poimulehdellä on tyrehdytetty verenvuotoa ja hoidettu haavoja(X). Tähän käyttöön viittaavat nimet leiniheinä ja haavalehti. Muita nimiä ovat olleet mm. harakanhame, ryppylehti(A), kyynellehti, kämmenkukka ja jäniksenpöytä. Suomessa ei kasvia ole liiemmin käytetty ruokapöydässä. Norjan Telemarkissa sen tiedetään olleen yleisessä käytössä(L).

Poimulehtilajeja erotetaan suomessa 24- 29 (26(D)), joista yleisimpinä tavataan laudunpoimulehteä A. mollis, piennarpoimulehteä A. acutiloba ja hakamaapoimulehteä A. subcrenata(U). Osa lajeista on tullut idästä sotilaiden mukana, ja niiden levinneisyyskartalta voi löytää sotilasleirien paikat(A). Poimulehdet ovat suurimmaksi osaksi siitoskatoisia, eli siemenet kehittyvät kasvullisesti ilman hedelmöittymisen suomaa geenivaihtelua(U). Poimulehtilajit eroavat siksi toisistaan vain vähän, paljaalla silmällä huonosti erottuvin yksityiskohdin. Nämä tuoreiden niittyjen matalat kasvit pärjäävät kilpailusssa heikosti. Luonnonlaitumet ovat käyneet kovin harvinaisiksi, mutta polun varresta tai rantaniityltä saattaa poimulehden vielä löytää.

Kaikkia kotimaisia lajeja voi käyttää rohdoksena(X), mutta paras maku on alkukesän varjolehdissä(O). Rohdoksi kerätään kukinnan jo aloittaneita kasveja(X). Poimulehteä on helppo suosia omassa puutarhassa(O).

Ruokakäyttö

Lehdiltään karvattomimmat, varjossa kasvaneet ovat parhaimpia(Z)
Keittoihin ja gratiineihin; kokeile yhdessä savikoiden ja nokkosen kanssa(B)
Raikkaat lehdet sopivat salaattiin(U) tai smootieen
Pinaatin tapaan keitettynä(Z)
Aromikas teejuoma: puolet poimulehteä, puolet kevätesikon lehteä(U)

Sisältää

Tanniini- ja katekiinityyppiset parkkiaineet(X,O)
Lima-aineita(B)
Karvasaineita(X,O)
Salisyylihappoa(X,O)
Saponiineja(B,I)
Haihtuvia öjyjä(B,I)
Flavonoideja(I)
Fytosteriiniä(X)
Orgaanisia happoja(X,I)

Rohdoskäyttö

Limakalvoja supistava(X,O)
Tulehduksia estävä(X,O)
Kouristuksia laukaiseva(Q)
Ripuli- ja suolistovaivoihin(X)
Virtsatievaivoihin(I)
Laihduttajille(Z,Q)
Hengitystiehyiden katarreihin(Z)
Kuukautiskipuihin ja liian runsaisiin tai tiheisiin kuukautisiin(X)
Synnytysten jälkeisiin vaurioiden korjauksiin(X), valkovuotoon(Z)
Vaihdevuosivaivoihin(X)
Ääreisverenkiertoa ja kalkkiaineenvaihduntaa parantamaan(Q)
Lapsilykkyä tuomaan(Q)
Kansanperinteessä käytetty ruusun ja reuman hoitoon(A)

Ulkoisesti

Haavoihin, verenvuotoa tyrehdyttävä(X), nenäverenvuotoon(B)
Kuivan ihon kasvovetenä(B)
Kylpyihin(B) jotka perinnetiedon mukaan autttavat unettomuuteen(A)
Suuvedessä(U)

Muu käyttö

Värjäyskasvi(B)

Huomioitavaa

Ei suositella juotavaksi yrtttiteenä aterian yhteydessä, jotta parkkihapot eivät hidasta ruoan sulamista(B)