Ruiskaunokki (Ruiskukka, Päivänkämmen)

Centaurea cyanus

 

Ruiskaunokki on levinnyt meille jo muinaisina aikoina(D). Se oli ruispeltojen tavallinen rikka vielä 1900- luvulla. Muistamme kansansadun hölmöläisistä jotka menivät sinisenä läikkyvään ruispeltoon uimaan.. Ruiskaunokki on ujon ihmisen voimakasvi ylpeän vaatimattomalla olemuksellaan(Q).

Yksivuotista ruiskaunokkia on tavattu koko maassa, mutta se on harvinaistunut viljelytapojen modernisoitumisen myötä. Ruiskaunokin syvänsiniseen kukintaan törmää nykyisin useimmiten kukkapenkkien tai varta vasten perustettujen ketojen liepeiltä. Siemenseoksissa on usein mukana vaaleanpunaista ja valkoista värimuunnosta. Ruiskaunokin monivuotisista sukulaislajeista ahde- ja nurmikaunokkia sekä puutarhoista villiintynyttä vuorikaunokkia tapaa useammin.

Ruokakäyttö

  • Kukat sopivat koristeiksi salaatteihin ja jälkiruokiin
    E. Lönnrot, Suomen kasvio(L): “Kukkia (t. mehua) käyt. myös sokurileiville sinitteeksi, sinkkivihtrillillä seotettuna maaliksi, savuttimeksi, tupakkiin jne.”

Sisältää: (I)

  • Antosiyaani- ja flavoniväriaineita
  • Polyiinejä
  • Syaania
  • Pektiiniä
  • Steroleja
  • Vahaa, parkkiaineita
  • Lehdissä apigeniini-7-glykosidia

Rohdoskäyttö

 

  • Virtsaneritystä lisäävä(I)
  • Naarmujen ja rohtumien hoitoon(I)
  • E. Lönnrot; Suomen kasvio(L): “Käyt. lääkkeeksi vesiumpea ja vesitautia vastaan keitteenä joko siltään tai nokkoissiementen seassa, ja silmävihoa vastaan joko teenä tahi puserretulla nesteellänsä.”

Huomioitavaa

  • Saattaa aiheuttaa allergiaa varsinkin Asteraceae-heimon kasveille herkistyneille (esim. pujo)